Hiljaisuuden puutarhassa kasvaa paratiisin siemen

Hiljaisuuden puutarhassa kasvaa paratiisin siemen

Ilmassa tuoksuu toukokuinen maa. Omenapuiden lehdiltä kimpoilevat sadepisarat kutsuvat hiljentymään ja keskittymään pieniin, merkityksellisiin asioihin.

Hiljaisuus ei ole vain äänen puuttumista. Se on myös sisäisen hälyn vaimenemista, sitä, että omassa päässä piirileikkiä kiertävät ajatukset hiljentävät vauhtia ja antavat odottaa. Hiljaisuudessa hengitys kulkee vapaammin ja syvemmin. Mieli on läsnä hetkessä, yhtä ympäröivän luonnon kiertokulun kanssa. Puutarhuri Tuomo Salovuoren askeleet rasahtelevat harvakseen sorapolulla. Ympärille levittäytyvät vihreän eri sävyt, joita täplittävät valkeat luumu- ja omenapuiden kukat. Pulleita nuppuja kannattelevat pioninvarret kaartuvat keltaisten orvokkien ylle. Ollaan Lohjalla, Vivamoon perustetussa pohjoismaiden ensimmäisessä hiljaisuuden puutarhassa.

Tuomo Salovuori Vivamon hiljaisuuden puutarhassa

– Satuin kymmenisen vuotta sitten löytämään internetistä mielenkiintoisen englantilaisen sivuston, jossa kerrottiin Quiet Garden -liikkeestä. Innostuin yhdistyksen hengellisestä luontoa kunnioittavasta toimintatavasta, Salovuori kertoo.

Vuosia sitten Englannissa syntyneessä ajatuksessa yhdistyvät retiriitinomainen hengellisyys, vieraanvaraisuus sekä puutarhaympäristöjen monikerroksinen kauneus. Salovuori matkusti Englantiin tutkimaan aihetta syvemmin. Palattuaan Suomeen hän jakoi innoissaan kokemuksiaan tuttavilleen saunan lauteilla Vivamossa.

– Paikan silloinen isäntä Kalevi Rautjoki ehdotti puutarhan rakentamista tänne Vivamoon, Salovuori muistelee.

Muutamista vivamolaisista koostunut talkooryhmä ryhtyi uurastamaan puutarhan parissa omien töidensä ohella. Kivitöissä oli mukana myös lohjalainen, sittemmin edesmennyt taiteilija Hannu Marttinen. Muutaman vuoden kestäneen projektin aikana järven rannan läheisyyteen syntyi puutarha, joka vihittiin käyttöön vuonna 2007.

Vivamon hiljaisuuden puutarha

Yhteiskunta välkkyy, kolisee ja piippaa

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Vasta paljon myöhemmin tulivat melu ja kiire. Nykypäivän melusaastetta on jatkuva liikenteen kohina. Ylimääräistä melua on myös informaatiotulva, eri suunnilta tunkevat mainoslauseet ja kuvakaaos. Myös kaikki se positiivinen ja kiinnostava, joka pitäisi ehtiä kokea ja jossa pitäisi olla mukana, voi muodostua sisäiseksi hälyksi. Jatkuva ehtimisen kierre lisää stressiä.

Hiljaisuuden puutarha -aatteeseen kuuluu tärkeänä osana hengellisyys. Organisaatioon liittyneillä puutarhoilla on kullakin jokin yhteys kristilliseen retriittiperinteeseen. Sääntöjä ja ohjeita ei ole, vaan puutarhojen toivotaan tarjoavan mahdollisuuksia omaehtoiseen henkiseen kasvuun.

Hiljaisuuden puutarhat voivat sijaita joko yksityisillä pihoilla tai julkisten rakennusten kuten sairaaloiden tai koulujen alueilla. Joissakin niistä järjestetään harvakseltaan retriittejä, jotka kestävät päivän tai muutamia tunteja.

– Yhdistävä tekijä on vapaus. Kukaan ei manipuloi millään puheella tai muutenkaan. Hiljaisuuden puutarhat tarjoavat lempeän hengellisen ympäristön, jossa on tilaa omille ajatuksille ja käsityksille. Kukin voi olla sellainen kuin on, Salovuori kuvailee.

Vivamon puutarhassa hennot luumupuunkukat ovat alkaneet värähdellä putoilevien sadepisaroiden alla. Linnut eivät sadetta hätkähdä, vaan jatkavat puuhiaan oksilla. Jos malttaa pysähtyä ja herkistää aistinsa, saattaa kuulla yksittäiset siiveniskut höyhenten piiskatessa ilmaa.

Vivamon hiljaisuuden puutarha

Estetiikka lumoaa vuoden ympäri

Hiljaisuuden puutarhat eivät ole avoinna vain kesän täyteläisessä vehreydessä. Kullakin vuodenajalla on luonteensa, joka on havaittavissa puutarhan kasvillisuudessa ja eläinmaailmassa. Äänet ovat talvisin toisenlaisia kuin keväisin. Omassa hiljaisuuden puutarhassa on mahdollista elää läheisessä yhteydessä luontoon ja vuodenaikojen vaihteluun.

Samankaltaisia kokemuksia voi tavoittaa myös luontoympäristössä kuten metsässä. Hiljaisuuden puutarhaan liittyy kuitenkin uuden luominen, ympäristön hellävarainen esteettinen muokkaaminen, joten se eroaa siltä osin koskemattomasta luonnosta. Vuorovaikutus puutarhaympäristön kanssa on vahvempi, kun siinä on mukana toiminnallisesti puutarhurina.

– Ihminen ikään kuin liittyy puutarhassa osaksi prosessia, on mukana sen muutoksessa ja kasvussa, iloissa ja murheissa, Salovuori pohtii.

Koska mitään erityisiä sääntöjä ei ole, puutarhat ovat keskenään hyvin erilaisia, tekijöidensä näköisiä. Monet ovat helppohoitoisia ja luonnonmukaisia, mikä auttaa pysähtymisessä. Silmä ei jatkuvasti hakeudu kohtiin, jotka kipeästi vaatisivat hoitoa kukoistaakseen. Se häiritsisi voimauttavaa kokemusta. Kun tietää, että jokin paikka on tehty hiljentymistä varten, sitä on helpompi myös siihen tarkoitukseen käyttää. On lupa pysähtyä.

– Oman arjen keskellä voi olla vaikeaa hidastaa, mutta juuri se, että malttaa vähäksikin aikaa hengähtää, auttaa näkemään elämää kirkkaammin, Salovuori rohkaisee.

Sade on lakannut, mutta puiden oksilta putoilee vielä yksittäisiä pisaroita. Aistikokemukset, joita luonnon kauneuden äärellä voi kokea, herättävät jotain sellaista ymmärrystä, joka on kaiken kirjoitetun tiedon ulottumattomissa.

Vivamon hiljaisuuden puutarha

Hiljaisuuden puutarhan historiasta

Ajatuksen hiljaisuuden puutarhoista sai alun perin englantilainen anglikaanipastori Philip Roderick. Hän koki nuorena Walesin rannikolla kulkiessaan voimakkaan tunteen toisesta todellisuudesta. Myöhemmin Roderick sai kuulla, että samoilla kalliolla oli aikoinaan sijainnut luostari. Vasta vuosia ja useita hengellisiä kokemuksia myöhemmin ajatus puutarhoista sai nykyisen muotonsa. Vuonna 1992 Englannissa avattiin ensimmäinen retriittikäyttöön tarkoitettu hiljaisuuden puutarha.

Vuosikymmenten aikana ajatus on levinnyt ympäri maailmaa, ja tällä hetkellä hiljaisuuden puutarhoja on yhteensä yli 300. Suomeen hiljaisuuden puutarhan toi Tuomo Salovuori, joka oli mukana pohjoismaiden ensimmäisen hiljaisuuden puutarhan synnyssä Lohjan Vivamoon vuonna 2007.

Salovuori on Hiljaisuuden puutarhan ystävät ry:n puheenjohtaja. Työkseen hän toimii GreenCare -hankkeissa, joissa yhdistyy luontoelementit hoidon ja kuntoutuksen tukena.

Vivamon hiljaisuuden puutarha

Tuomo Salovuoren julkaisut:

Kirjapaja 2009, Vihreyden keskellä.

Mediapinta 2014, Luonto kuntoutumisen tukena.

 

Perustamisen ABC

– Hiljaisuuden puutarha on pysähtymistä ja rauhoittumista varten, työskentely siellä ei saa olla hektistä ja tavoitehakuista.

– Puutarhassa on hyvä olla jokin erityinen paikka tai useita, jotka houkuttelevat hiljentymiseen.

– Puutarhaan voi halutessaan sijoittaa esineitä, jotka virittävät ajatuksia ja toimivat symbolisina elementteinä.

– Puutarhasta on tärkeää tehdä sellainen, että se miellyttää itseä ja täyttää käyttäjänsä tarpeet.

– Kun ottaa huomioon kasvien luonnolliset kasvuolosuhteet, on helpompi saada aikaan helppohoitoinen puutarha, jossa kasvit voivat hyvin.

– Hiljaisuuden puutarhan koolla ei ole väliä. Sen voi luoda vaikka parvekkeelle tai olohuoneen pöydälle muutamista viherkasveista pienoisalttarimaisesti.

– Elä puutarhasi kanssa yhdessä läpi vuodenaikojen muutokset. Herkisty värien, tuoksujen ja äänimaailmojen muutoksille.

– Muista, että sadevesitynnyrissäkin hiljaisuus laskee sakan tynnyrin pohjalle ja vesi kirkastuu.

 

Linkkejä:

www.hiljaisuudenpuutarha.nettisivut.fi

www.quietgarden.org

 

Published in ET-magazine in 2015