”Kiireellä tulee vain kirjoitusvirheitä”

”Kiireellä tulee  vain kirjoitusvirheitä”

 

Nonparelli, petiitti, helmi. Somat sanat eivät ole sokerileipurin raaka-aineita vaan kirjanpainaja Heikki Jokioisen latomien kirjasinten kokoluokkia.

 

Turussa sijaitseva Luostarinmäen käsityöläismuseo viettää tänä vuonna 75-vuotisjuhlaansa. Ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka säästyi vuonna 1827 riehuneelta tulipalolta, avattiin vieraille vuonna 1940. Kesäisin puutaloissa työskentelee eri perinteisten käsityöammattien taitajia. Yksi heistä on kirjanpainaja Heikki Jokioinen.

Kirjanpainanta kehittyi aikoinaan puupiirrostekniikasta, jossa puulevylle kaiverretaan painettava kuva. Kiinassa jo aiemmin käytössä ollut tapa rantautui Eurooppaan 1400-luvulla, jolloin keksittiin valaa yksittäisiä kirjasimia metallista. Useista yksittäisistä kirjasimista oli mahdollista latoa monenlaisia tekstikokonaisuuksia. Keksinnön sai nimiinsä saksalainen Johannes Gutenberg.

Jos digitalisoituminen on muuttanut yhteiskuntaa rajusti, kirjapainomaailman se on mullistanut täysin. Pienet metalliset irtokirjasimet alkavat olla historiaa. Nykymaailmassa tekstit välkkyvät silmiin sähköisistä mainostauluista ja lukulaitteista. Joku sentään arvostaa vielä painetun kirjan karheita sivuja. Muutoksen tiimellyksessä vanhoja kirjasimia täynnä olevia kastilaatikoita on tyhjennetty sulatukseen, kaatopaikalle ja murskaukseen valtavia määriä. Nykyisin kohokirjanpainantaa tehdään pääosin vain museoissa kuten Luostarinmäellä.

Syreeni availee nuppujaan työhuoneen ovensuussa, kujilta kantautuu vieraiden iloista puheensorinaa. Heikki Jokioinen valmistelee tekstiladelmaa kiirehtimättä. Kiireellä ei tule hyvää ja huolellista jälkeä – korkeintaan kirjoitusvirheitä. Pienet kuuden pistekoon nonparellit on pidettävä sormissa hellästi ja ladottava vieretysten täsmällisesti. Jokioinen telaa värin, asettelee paperin painokoneeseen ja vääntää nykäsimestä.Painomuste imeytyy paperin huokosiin muodostaen viehkeän tekstin, joka sopii Luostarinmäen rauhaisaan tunnelmaan: Tänä ei tehrä mittä.

 

Miten innostuit alasta?

Molemmat veljeni olivat jo ennen minua kirjapainoalalla, ja päätin hakeutua samaan suuntaan itsekin. Äidin puolen sukulaisissanikin oli kirjanpainajia. Ala oli siis tuttu, en astunut aivan tyhjään ryhtyessäni tähän.

Mistä olet saanut oppisi?

Menin 1970-luvun alussa oppipojaksi Jaakkoo-Taara Oy -nimiseen yritykseen. Siihen aikaan siellä tehtiin rinta rinnan kohopainoa ja offsetia. Valmistimme pakkauskoteloita, etikettejä, neliväriesitteitä, rahtikirjoja ja vaikka mitä. Työ ja oppi oli monipuolista. Oppisopimuskoulutukseen kuuluivat lisäksi teoriajaksot, jotka järjestettiin tuolloin Käpylän ammattikoulussa. Työskentelin Jaakkoo-Taaralla vuoteen 2007 asti. Luostarinmäelle tulin vuonna 2009.

Mikä on työfilosofiasi?

Ehkei se mikään varsinainen filosofia ole, mutta periaatteeni on, että ainakin yritetään tehdä työ mahdollisimman hyvin. Ja toivon mukaan se onnistuu.

Missä työsi tuloksia näkee?

Täällä Luostarinmäen kirjapainossa valmistan yksityisille asiakkaille monenlaisia kutsu- ja käyntikortteja. Lisäksi painan Turun eri museokauppoihin paperipusseja ja lippulappusia. Luostarinmäen postissa on myynnissä täällä painettuja postikortteja.

Heikki_Jokioinen_07_netti

Miten työn hinta muodostuu?

Käyntikortin hinta on yksi euro per kortti. Kun kaikki työvaiheet ladonnasta leikkaukseen ja painamiseen tehdään käsityönä, aikaa kuluu kohtalaisesti. Jos kortti on monisivuinen useine tekstiosineen, sama kartonkipala painetaan useampaan kertaan. Paljousalennuksia ei tunneta, sillä kussakin kortissa on sama määrä työtä. Vähimmäismäärä käyntikorteille on viisikymmentä kappaletta. Kutsukorteissa alaraja on kaksikymmentäviisi.

Mikä on ollut mieleenpainuvin työtehtäväsi?

Joskus aikoinaan Jaakkoo-Taaralla olin mukana painamassa kirjaa nimeltä ”Turku, itsensä näköinen kaupunki”. Työ jäi mieleen, sillä se oli laaja ja hieno teos lukuisine värikuvineen. Luostarinmäellä jotkut hienoimmat kutsukortit ovat jääneet mieleen.

Miten kauan yhteen työhön kuluu aikaa?

Kun asiakkaan kanssa on suunnitelma tehty valmiiksi, ryhdyn varsinaiseen työhön. Ensin leikkaan kartongin, siihen kuluu jo puolisen tuntia. Latominen on aikaa vievää etenkin silloin, kun tekstiä on vähänkin enemmän. Koska museon kirjasimet ovat vanhoja ja osin hyvin kuluneita, joutuu huolellisesti tarkastamaan, että kyseisen kirjasintyypin ehjiä kirjasimia on työhön tarvittava määrä. Itse painotyö ei kestä kauaakaan, puolisen tuntia. Kone ja tela pestään kunkin painotyön jälkeen, sillä painovärit poikkeavat toisistaan riippuen työstä.

Heikki_Jokioinen_06_netti

Mitä taitoja ennen kaikkea tarvitaan?

Kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, kiirehtiminen ei auta. Pienet kirjasimet ovat välillä hankalia käsitellä.

Mikä on tärkein tai työvaihe?

Ladontavaihe on ehkä tärkein, sillä siinä tehdyt virheet näkyvät suoraan painetussa lopputuloksessa. Siinä on oltava tarkka: tekstin tulee olla tasalaatuista, eikä rikkinäisiä tai kuluneita kirjasimia voi käyttää. Kirjainrivi ei myöskään saa olla kiemurainen. Oikovedoksia otetaan kuitenkin aina, jotta mahdolliset virheet saadaan korjattua.

Mitkä ovat tärkeimmät ja rakkaimmat työvälineesi?

Kyllä ooli, latomishaka ja typomitta ovat tärkeimmät. Ilman hakaa kirjasinten latominen on mahdotonta. Typomitan avulla säädän välistyksiä, eli sanojen välejä ja keskinäiisiä suhteita. Rakkaita minulle ovat työtilat ja museoympäristö.

Heikki_Jokioinen_02_netti

Millaisesta työstä haaveilet?

Toivoisin, että jostain löytyisi suuri määrä uusia käyttämättömiä kirjasimia, joilla voisi painaa kokonaisen hienon kirjan. Nyt meillä on kirjasimia kovin vähän ja monet niin kuluneita, ettei niillä tule kaunista jälkeä. Joskus on mahdotonta saada edes yhtä kokonaista lausetta ladottua, kun kulumattomia kirjasimia puuttuu.

Tekeekö joskus mieli heittää rukkaset naulaan?

Kun on saanut homman valmiiksi ja tyytyväisenä ihastelee työnsä tulosta, huomaakin yhtäkkiä jonkun naurettavan virheen. Silloin tuntuu, että valahtaa pettymykseen. Sitä ajattelee, että ei voi olla totta, tämä menikin liian helposti. Joskus sokeutuu omalle työlle. Annankin oikovedoksen usein luettavaksi jollekin muullekin museon työntekijälle.

Mikä on lempikirjasintyyppisi?

Esimerkiksi Ideal kuten myös monet muut kaunokirjasintyypit ovat mielestäni kauniita. Ne kuuluvat kalligrafiseen ryhmään. Nykyään ihmiset ovat aika hyvin perillä eri kirjasintyypeistä, mikä varmaankin johtuu tietokoneiden ja tietojenkäsittelyohjelmien yleistymisestä.

Heikki_Jokioinen_04_netti

”Työni on asiakaspalvelua”

6.30 Herään melko aikaisin ja luen rauhassa päivän lehden ja katson televisiosta aamu-uutiset.

9.45. Tulen työpaikalleni Luostarinmäelle. Käväisen ensimmäiseksi toimistolla, koska meillä on kahvihuoneessa silloin lyhyt aamupalaveri, joka on yhteinen valvojille, käsityöläisille ja museon muulle väelle. Palaverissa tiedotetaan päivän aikatauluista ja tulevista ryhmistä. Joillakin ryhmillä voi olla erityistoiveita, jotka pyritään huomioimaan.

10.00 Museo avautuu, ja siihen mennessä olemme jo täällä mäellä ottamassa ihmisiä vastaan.

10.10 Heti työhuoneelle ehdittyäni valmistelen koneet siihen malliin, että pystyn näyttämään vieraille miten työvaiheet etenevät. Etenkin kesäaikana meillä on paljon kävijöitä. Vieraita alkaakin heti kolkutella ovella ja ryhdyn opastamaan heille ammattini saloja.

12.00 Pistäydyn tauolla Kahvila EnkelinKisällissä, sillä tänään en ole ottanut mukaan omia eväitä. EnkelinKisälli sijaitsee viehättävässä vuonna 1851 rakennetussa puutalossa Luostarinmäen nurkalla. Kahvilan sisustus on Carin Bryggmanin käsialaa.

13.00 Pääsen aloittamaan painotyöt, sillä vierailijoita ei juuri nyt ole tulossa. Minulla on kesken Turun linnan museokaupan paperipussit.

14.00 Uusi ryhmä saapuu, joten keskeytän painotyön opastamisen ajaksi. Moni ihastelee kirjasimia ja vanhanaikaisia fontteja. Ryhmiä saapuu toinen toisensa perään.

17.30 Museo alkaa hiljentyä ja alan järjestellä paikkoja seuraavaa päivää varten. Painokoneet pesen huolellisesti.

18.15 Työpäivä päättyy. Palaan kotosalle ja vietän illan omakotitalon askareiden ja perheen parissa.

 

Infoa:

Luostarinmäen käsityöläismuseo, Vartiovuorenkatu 2, Turku. Puh. 02 262 0350 http://www.turunmuseokeskus.fi

 

Published in Antiikki&Design in 2015