Konsulin jouluvieraana

Turun Tuomiokirkon takana okrankeltainen puutalo odottaa vieraitaan. Ett Hem -kotimuseo kutsuu 1800-luvun lopun
seurapiirien joulutunnelmaan Hélène ja Alfred Jacobssonin luokse.

Piispankatu narskuu ripeiden askeleitteni alla, hyinen pakkasilma pakottaa nostamaan huivia kasvojen suojaksi. Turun iltapäivä alkaa värittyä siniseksi, ja keltaokran värinen puutalo nousee maisemasta esiin lämpimänä ja kutsuvana. Kun kurotan kurkistamaan huuruisista ikkunoista sisään, näen kauniita vanhoja huonekaluja, kattokruunun ja kynttilöitä. Livahdan kadulta sisäpihalle.
Ulko-ovi narahtaa, kun sukellan puutalon suloiseen lämpöön, ohi verannalla talvehtivien valtavien viherkasvien. Ystävällinen palvelusväki ottaa minut vastaan eteisaulassa, koreiden rokokookalusteiden ja hohtaviksi kiillotettujen peilien keskellä.
Tältäkö tuntui Jacobssonien joulupäivän vieraista, kun he 1800-luvun lopulla saapuivat pitkin lumista joenvartta, ohi Tuomiokirkon ja idyllisten kivitalojen?

Keittiöstä kantautuu astioiden kolinaa. Kynttilöin ja konvehdein koristelut kuusi levittää kirpeää tuoksuaan salonkiin.Siirryn talon emännän, Hélène Jacobssonin äidinisän Abraham Kingelinin mukaan nimettyyn huoneeseen, istahdan ryhdikkääseen biedermeier-sohvaan ja maistan tarjolle aseteltuja pikkuleipiä. Palvelusväki esittelee joululehtiä. Selailen Julkvälleniä, jonka karheita sivuja on ihailtu jo ties moneenko kertaan.
Ensimmäiset Suomessa julkaistut joululehdet olivat ruotsinkielisiä. Betlehems Stjärna ilmestyi tiettävästi ensimmäisen kerran 1879, sen jälkeen aloittivat Julkvällen ja Julstämning. Perheelle on saapunut myös joulu- ja uudenvuodenkortteja: lapsia talvimaisemassa, tähtiä ja enkeleitä, lukuisia iloisia toivotuksia.

Isännän, konsuli ja kauppaneuvos Alfred Jacobssonin työhuoneessa šakkipöytä odottaa ympärilleen kilvoittelijoita. Jouluomenat tuovat väriä erikoiselle pikkupöydälle, joka näyttää olevan arabialaista alkuperää.
Ei ole ihme, että kodin esineistössä on paljon ulkomailta tuotua tavaraa. Alfred Jacobsson oli puutavara-alan liikemies, jonka työmatkat suuntautuivat toisinaan kauaskin. Hän toimi Ruotsin varakonsulina Turussa ja osallistui säätyvaltiopäiville porvarissäädyn jäsenenä.
Kodissa on helppo havaita myös pariskunnan kiintymys taiteisiin ja estetiikkaan, kun kuljettaa katsettaan pitkin seinille ripustettuja hurmaavia teoksia.
Salin puulattia kopisee lasten riemun tahtiin. Tapana on, että lapset saavat myöhemmin illalla ryöstää kuusen ja syödä koristeet. He vahtivat kuusen oksilla riippuvia aarteita silmä tarkkana.
Vanhan perinteen mukaan joulupäivänä ennen juhlaillallista ja makeita herkkuja nälkä pidetään loitolla funttapullan avulla. Se on vaaleaa leipää, joka on kastettu kinkunpaistorasvaan.

Salin kattokruunun loisteessa Hélène ja Alfred Jacobsson ottavat vastaan vieraat, joiden joukossa on ystäviä ja sukulaisia. Salonki on kullanvärisiksi maalattuine kustavilaiskalusteineen kynttilöiden loisteessa suorastaan häikäisevä, ja kynttilöiden valo värittää salin arvokkaaseen loistoon.
Konsulinna Hélène Jacobsson on Turun seurapiirielämän keskushahmo ja taitava juhlien järjestäjä. Talossa on helppo viihtyä. Naisväki kokoontuu rouvan huoneeseen jutustelemaan ja nautiskelemaan teetä illallista odottaessa.
Pehmeä kokolattiamatto tuntuu kenkien alla sametilta. Sellainen on täällä vielä harvinainen, ja matto onkin tuotu Englannista. Moderni on myös huoneessa oleva kulmasohva, joka on hankittu paikalliselta N. Bomanin tehtaalta. Messinkisamovaarista laskettava teevesi höyryää kultakoristeisissa posliinikupeissa, ja keskustelu uusimmista sisustusvinkeistä käy vilkkaana. Kutsu illallispöytään tuntuu tulevan yllättävän pian.

Ruokasalin sisustus on jylhä. Barokkiset, uusbarokkiset ja uusrenessanssia edustavat huonekalut seisovat paikoillaan tummina ja juhlavina. Seinille nostetut perintöryijyt pehmentävät yleisilmettä.Vieraat on plaseerattu paikoilleen ja juhlavat astiat katettu etiketin mukaan. Hopea-aterimet kiiltelevät, viinikarahvi kannetaan pöytään. Joulu on tässä ja nyt: läheisten seurassa, yhteisen aterian äärellä, kastikkeiden ja paistosten tuoksussa, kynttilänliekkien värähtelyssä.
Graavilohisiivujen, lipeäkalan, venäläisten linssien, perunoiden, ranskalaisten juustojen, riisipuuron, jäätelön ja luumukeiton jälkeen vieraat saavat jatkaa jouluiltaa salin sohvilla raukeina istuen. Ihailen emännän käsityötaitoja. Koristetyynyihin on kirjailtu huolellisin pistoin erilaisia luontoaiheita, kuten kukkia ja sudenkorentoja. Ne näyttävät kolmiulotteisilta, lähes eläviltä. Miesväki on antautunut vistin ja šakin kiemuroihin, lapset kiertävät levottomina kuusta ja kurkistelevat oksien alla olevaa lahjapaljoutta.

Paketteja ryhdytään jakamaan. Hélène ja Alfred Jacobsson ovat halunneet opettaa tyttärelleen Kerstinille hyväntahtoisuutta pakkaamalla palvelusväellekin lahjat. Papereihin on kääritty vaatekankaita ja sokeria. Lapset saavat muutamia leluja sekä askarteluvälineitä ja -paperia.
Ett Hem, Jacobssonin perheen kotimuseo, on nimensä mukaisesti kotoisa. Siellä voisi viettää koko joulun ja miltei unohtua vaikka asumaan, jollei perheen läsnäolon tuntu huoneissa yhä muistuttaisi siitä, että on talossa vain vieraana.
Nykyajan joulunviettäjälle museo tarjoaa tilaisuuden pysähtyä kiireen keskellä ja uppoutua todelliseen vanhan ajan jouluun.

Juttua varten on haastateltu museon intendenttiä Ulrika Gräggiä.

Julkaistu Antiikki&Design -lehdessä jouluna 2016.